Oikea Perhe vai sittenkin vain epämääräinen yksikkö?

Puhuin eilen yhden ystäväni kanssa ja yllätyin kovasti hänen sanoistaan, kun hän sanoi, ettei olisi tehnyt lasta yksin, koska haluaa tarjota lapsilleen perheen. Onko ihmisten mielestä perhe vain sellainen, jossa on kaksi aikuista? Eikö me olla Kirpun kanssa perhe? Ymmärrän sen, etten voi yksin olla perhe, mutta kun meitä on kaksi? Tai kolme, jos lasketaan koira mukaan.
Jos me ei nyt sitten olla Perhe ennen kuin me huolitaan joku mies tähän meidän yksikköön, niin millä tavalla tuo Perhe on sitten parempi, kuin tämä meidän yksikkö? Kyse ei ole miehen tai naisen mallin puuttumisesta elämässä, koska on minun elämässäni miehiä, joihin minulla nyt ei vain ole romanttista suhdetta. Enkä ole kieltänyt lapselta isää eli sitäkään ei puutu, jos minulta kysytään. Miksi minun Kirpustani ei voi tulla onnellista ja tasapainoista ihmistä? Koska me emme ole Perhe?
Teenkö hirvittävän vääryyden Kirppua kohtaan, kun haluan tehdä meidät yhdessä onnelliseksi. Joskus me voidaan ehkä olla Perhe, jos löydetään vain sopiva aikuinen tähän meidän yksikköön mukaan, mutta en halua olla väkisin Perhe. Haluan tehdä itseni, Kirpun ja koirani onnelliseksi. Eikö se ole vähän niin kuin pääasia? Haluan kasvattaa Kirpusta yhteiskuntakelpoisen onnellisen ihmisen, jolla olisi hyvä itsetunto. Mihin helvettiin minä tarvitsen siinä ihmistä, jonka kanssa MINÄ harrastan seksiä ja jaan laskut?
Minulla ei ole ketään pitämässä isyyslomaa eikä minulla ole ketään kenelle antaisin isäkuukauden. Mutta onhan sitä nyt vuosituhansia pärjätty ilman isyyslomia? Ja ainakaan minun ei tarvitse valittaa jälkeen päin, että isä on ollut koko isyysloman kännissä tai muualla menossa, niin kuin ystäväni Perheessä. Minun ei tarvitse laittaa ruokaa kuin minulle ja Kirpulle eikä tarvitse siivota kenenkään muun jälkiä. Joudun tietysti tekemään kaikki päätökset yksin ja olemaan niistä vastuussa. Ja olenhan minä ainut, joka huolehtii Kirpusta kotona, jos olemme yksikkömme kesken. Mutta jos verrataan tähän ystäväni Perheeseen, niin minulta ei puutu yhtään mitään mitä en voisi tarjota Kirpulle, mutta he voisivat. Paitsi sen, ettei Kirpun isä nuku meidän kanssa eikä tule töistä meille.
Mutta miten mikään näistä vaikuttaa siihen, että me emme olisi Perhe tai minun tarjoamani perhe olisi huonompi? Jokainen saa olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta minä en vain kuvitellut, että vielä 2000-luvulla ajatellaan näin.

Sanokoon kuka tahansa mitä tahansa, niin me olemme Oikea Perhe. Meistä tulee aivan varmasti onnellisia omalla tavallamme ja me pärjäämme tässä maailmassa ihan yhtä hyvin kuin muutkin Perheet ja Yksiköt. Ja sitä ei yksikään kapea katseinen ihminen voi ottaa meiltä pois typerillä mielipiteillään, joihin ei ole edes mitään perusteluita.

Terveisin, Ihan Aikuisten Oikeesti Oikea Perhe

14+2

Moikka taas. Olin vähän hiljainen viime viikon kun oli niin paljon kaikkea puuhaa, eikä oikeastaan ollut mitään erityistä sanottavaa.
Mulla on mennyt noi raskauspäivien lasku systeemi ihan sekaisin, mutta mä luulen, että nyt on toi 14+2 :)

Viime viikolla tapasin Kirpun isän kahvilassa. Tapaaminen meni ihan hyvin, mutta oli se aika pinnallista ja oli siinä tapaamisessa sellainen jännite. Kyllä sitä kiinnosti nähdä kuvat ja kyllä se jotain kyselikin musta ja Kirpusta. Pääasiana siinä kumminkin oli se, että tää tuli nyt vähän huonoon aikaan hänen kannaltaan, kun olisi koulua kesken ja silleen. Mutta en sitten reagoinut siihen mitenkään. Mua ei kiinnosta, että tää on hänelle vähän huono aika. Koska en ole vaatinut yhtään mitään, niin mun ei tarvitse ottaa toista huomioonkaan. Ja hänhän voi jatkaa kouluaan ja elämäänsä normaalisti mitään muuttamatta Kirpusta huolimatta. Mutta mä en halua edes jatkaa elämääni normaalisti, kun se on käynyt vähän yksitoikkoiseksi tässä vuosien saatossa, niin on oikeestaan aika jännittävää, kun koko elämä heittää härän pyllyä.
Älkääkä nyt missään tapauksessa kuvitelko, että teen vauvan, koska mulla on tylsää! Mutta kaikkiin asioihin ei tartte aina suhtautua niin kuoleman vakavasti vaan myös huumori on sallittua ja suositeltavaa.

Viime viikko oli myös sellainen "nyt kerrotaan kaikille" -viikko. Haluan kertoa kaikille mun läheisille ja mulle tärkeille ihmisille ennen kun tästä tulee julkista. Tänään olisi sitten viimeisten vuoro :) Tiedän ihan hyvin, että se riskiaika on vasta ihan vähän aikaa sitten mennyt ohi, mutta en mä pysty täysillä iloitsemaan tästä, jos en saa kertoa. Ja sit jos jotain sattuu, niin sit mä vaan ilmoitan, että nyt sattu ja sillä siisti. Voihan vaikka synnyntyksessä sattua jotain enkä aio salailla niin kauaa :D Mun mielestä mulla on oikeus hehkuttaa sitä, että oon onnellinen ja mulle tulee vauva eikä tartte valehdella kaikille.

Olin lauantaina bileissä ja oli aika hauskaa olla selvinpäin. Ja tulla ajoissa tai no tulla bussilla kotiin. Keskusta oli kauheen kivannäköinen yöllä, mutta siellä haisi tosi pahalle :) Hauska nähdä kun ihmiset menee vähän jo humalassa baariin ja kaikki on vielä hyvällä tuulella ja koko yö edessä. Ja bileissäkin olin ainut selvä, mutta mulla on oli kyllä tosi hauskaa, kun ei ne muutkaan ollut tuhannen päissään.

Sain myös lastenvaatteita yhdeltä tutulta. Voi sitä hypistelyn määrää. Ne on niin ihania! Niin pieniä! Haluan nukkua niiden kanssa :D
Aloitin myös kirjoittamaan tästä raskaudesta Kirpulle päiväkirjaa, jonka Kirppu sitten joskus saa. Sinne oon myös kerännyt tietoja Kirpun isästä mitä mulla on tiedossa, koska koskaanhan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Liimasin sinne facebookista napattuja kuvia isästä ja sit Kirpun ultrakuvista kopiot. Noi alkuperäiset haluan laittaa muualle.

Kahden viikon päästä onkin seuraava neuvola. Jännittävää :) Kumpa vaan aika menisi nopeemmin. En jaksaisi enää millään odotella, että ollaan yli puolen välin ja et maha alkaa kasvaa (mulla on tätä mahaa vähän omastakin takaa, niin se ei varmasti vielä näy) ja voin ostaa kaikkea ihanaa :) Hauskaa maanantaita!

Tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa

Vauvoille ja lapsille on kauheesti kaikkea tavaraa ja apuvälinettä. Mä oon kattellut jo kaikenlaista mitä oikeasti tarvitsen ja samalla on törmännyt kaikkeen ei niin tarpeelliseenkin. Mä oon yrittänyt kaiken ihanan vauvakrääsän keskellä pitää pään kylmänä ja ajatella, että mä en ole miljonääri ja se vauva-aika on niin lyhyt, ettei pelkästään sitä varten kannata ostaa mitään erityisen isoa. Ostan sitten mieluummin jotain joka kestää vähän pidempään ja Kirppukin pystyy nauttimaan siitä.
Mä en aio ostaa hoitopöytää. Mulla on tosi iso kylpyhuone ja mun pitäis ostaa sinne muutenkin likavaatteille kaappi. Jos ostan sellaisen tarpeeksi ison, niin saan siihen päälle sen hoitoalusta siksi aikaa kun sitä tarvitaan.
Ja onneksi mä saan vaunut yhdeltä kaverilta. Niihin kun on saatavilla vaikka mitä härpäkettä ja härveliä, että mä oon jo ihan sekaisin. Pitäisi olla isot renkaat, mutta pitäisi mahtua pieneen tilaan. Sen lisäksi olisi hyvä, että ne olisi yhdistelmät, mutta sitten kun Kirppu on isompi, niin haluan sateenvarjo-/matkarattaat. Sit pitäis olla säädettävyyttä siinä työntöjutussa (mikä sen nimi on? ihan täydellinen black out), koska mä oon aika lyhyt verrattuna mun muuhun perheeseen, niin olis kiva, että niistäkin olis kiva työnnellä niitä vaunuja joskus :) Sit pitäis olla kaiken maailman sade-/ampiais-/aurinko/jne. suojaa. Niin sit sen tavaratilan pitää olla iso, koska mulla ei ole autoa jatkuvasti käytössä, mutta kun on, niin vaunujen pitää mahtua takapenkille, koska koira on takakontissa. Mutta kun mä en nyt joudu maksamaan niistä mitään, niin mun ei tartte miettiä näitä kaikkia. :) Varsinkin kun mun kaveri on myös koirallinen ja niillä on ollut sama juttu noiden vaunujen kanssa. Sadesuojan voi ostaa jälkeenpäin, jos sitä ei ole ja sideharso käy amppari- ja aurinkosuojana.
Mutta siis kaikki tavarapaljous (mulle selvisi just viime viikolla, että kestovaippojakin on vaikka kuinka monia erilaisia) ja se mitä oikeesti tarvitsee ja mikä on just mulle hyvä, niin eihän sitä voi ikinä tietää. Keskustelupalstoilla on niin monta mieltä kun on kirjoittajaa ja sit harmittais, jos ostais 300 € maksavat vaunut ja toteis, ettei ne ookaan hyvät.
Eihän kaikkea tietenkään tarvitse ostaa etukäteen, mutta mä oon niin huono säästämään rahaa, että ei puhuta siitä ollenkaan vaihtoehtona ja ei mulla ole sit parin kuukauden aikana varaa ostaa kaikkia vaunuja, sänkyjä, hoitopöytiä jne. Ja miks mä maksaisin sillon hirveesti tavaroista, jotka olisin pari kuukautta aiemmin saanut halvemmalla. Onneks on kirpparit, huuto.net, muut osta/myy -palstat ja tuttuja ja kavereita, joilta saa kaikkea, koska muutenhan tähän vauva-aikaan menis pieni omaisuus :)

Murr murrrrrr... mua ärsyttää!!!

Kyllä mä jotenkin olen osannut odottaa sitä, että kaikki kirjallisuus, nettisivut ja muut sellaiset raskaudesta ja vauvasta kertovat jutut on tarkoitettu pariskunnille, koska silleenhän niitä lapsia yleensä hankitaan. Ja musta on todella hienoa, että iseillekin on materiaalia eikä vaan äidille, mutta mua jotenkin alkaa kyllästyttää se. Mistään ei löydy kunnolla yksinodottajille mitään vaan kaikkeen tungetaan se puoliso.
Oon käynyt yksinhuoltaperheet tai joku sellainen sivustolla, mutta sielläkin on pääasiassa vaan perheille, joissa on tullut ero. Kaikki yksihuoltajien/-odottajien keskustelupalstat on täynnä suoraan sanottuna paskaa. Jonkun verran on kyllä lehtiartikkeleita ja muita sepustuksia siitä, ettei yksinodottajille/-huoltajille ole tarpeeks kaikkea materiaalia, mutta kukaan ei vaan ole tehnyt sille asialle mitään.
Enkä mä oikeestaan edes tiedä miksi tää mua on alkanut ärsyttää. Ehkä siksi, että Kirpun isä on nyt jostain syystä ottanut asiakseen sen, että se yrittää olla kauheen ystävällinen ja selittää, että "onhan sullakin tarpeita" jne. Ja kun mua ärsyttää, kun se ei tajua, etten mä halua siltä mitään hellyyttä tai seksiä, vaan mä haluaisin, että olisi joku, jonka kanssa vois jakaa tän kaiken. Jos mä haluan seksiä, niin ei mulla ennenkään oo ollut mitään vaikeuksia saada sitä. Mä yritän pitää sen mahdollisimman kaukana musta ja se ei tajua miksi.
Mä kyllä luin siitä "Musta tulee perhe" -kirjasta, mutta sitä ei ilmeisesti saa ollenkaan enää kaupasta vaan se pitäis tilata netistä. Sen mä haluaisin kyllä lukee, koska se on nyt ensimmäinen sellanen konkreettisesti yksinodottavalle tarkoitettu ja mä toivon, että sinne ei oo tungettu mitään isäjuttua.

Ja sit kun päästiin näihin ärsytyksiin, niin mua ärsyttää, kun ihmiset tarjoaa juotavaa (siis alkoholillista), niin sitten kun kieltäytyy, kun ei tee mieli, niin alkaa kauhee jankutus. Mä en tahtoisi valehdella olemattomista antibioottikuureista, "pakko ajaa heti aamulla" tai mitään muutakaan. Jos mä sanon, että ei kiitos, niin se on ei kiitos. Ei sitä tarvitse jankuttaa, että ota nyt jotain. Mutta koska se ei toimi ja liian monen "ei mun tee mieli" jälkeen se ei enää kohta mee läpi, niin täytynee olla tässä muutama kuukausi "antibioottikuurilla" :)

Mutta jos tää sunnuntai tästä vähän paranee, kun pääsi avautumaan ärsyttävyyksistä, niin loppu päivä voisi sitten mennä hyvin :) Hauskaa elokuuta.

Höpötystä

Onneksi nää ilmat viilenee! Mä haluaisin jo kauheesti järjestellä ja siivota mun kotia aikuisen kodista lapselle sopivaksi. Pestä ja siivota, kun nyt on vielä aikaa ja ehtii ihan hyvin, mutta on niin jumalattoman kuuma, etten mä pysty siivoamaan tai tekemään mitään muutakaan. Oon nyt onneks pari päivää saanut pyykkiä pestyä, kun sitäkin on aikamoinen vuori. Mutta kaikki perussiivous on jäänyt ja mun koti näyttää aivan hirveeltä. Onneks mun ei oo tarvinnut nyt viikkoon muuta kun käydä hakemassa sieltä vähän tavaroita ja kattomassa postit.

Eilen tulikin ultran ja verikokeiden tulokset, että kaikki on kunnossa eikä aihetta jatkotutkimuksille ole. Jes! En mä kyllä jotenkin osannut edes pelätä, että mitä jos jotain on, koska kun mä yritin ajatella, että mitä mä teen, jos jotain ilmenee, niin menin ihan solmuun. Mutta onneks ei tartte miettiä sitä nyt, kun kaikki on kunnossa.

Juttelin taas eilen Kirpun isän kanssa. Näyttää kovasti siltä, että kaksin me jäädään. Kun mä yritin varovaisesti kysyä, että olisko mahdollista, että jos jatkaisin ensi vuonna koulua, koska multa puuttuis enää muutama kurssi ja jos isä vois sitten tulla hoitamaan kirppua kerran viikossa yhtenä iltana noin 3 tuntia, niin ei se ollut hirveän kiinnostunut. No pitäähän se ymmärtää, että sit Kirpun isä ei vois yhtenä iltana viikossa mennä salille tai kavereiden kanssa jonnekin. Mä saan kyllä ton hoidon järjestettyä muutenkin, ettei se ole mikään suuri ongelma, mutta halusin tiedustella, että kuinka kiinnostunut se on Kirpusta ja olisko se mahdollista.

Olis jo viikonloppu, kun mua väsyttää ihan kauheesti. Mennään taas koiran kanssa maalle ja siellä saa onneks saunoa ja nukkua koko viikonlopun ajattelematta mitään. Ja kun ne kerran lupaili viileetä, niin nukkuminenkin on sit varmaan ihan mahdollista :)

Tyhmiä kysymyksiä ja hassuja odotuksia

Mistä saa kärsivällisyyttä? En jaksa odottaa helmikuuhun asti, että kirppu syntyy. Kyllä tällä pitkällä odotusajalla on varmasti sekä fysiologiset, että psykologiset syyt ja mä ymmärrän ja hyväksyn sen, mutten jaksais vaan enää odottaa :)

Sillon kun mulla ei ollut vielä kirppua, niin mä ajattelin niiiiiiin eri tavalla monesta asiasta. Mä aion yrittää hyväksyä lapsettomien ihmisten sammakot ja tietämättömyyden asioissa, koska kun mä olen nyt lukenut jotain vauvapalstoja, lähinnä noin niin kun ajan kuluksi huumori mielellä, niin ihmiset on närkästynyt lapsettomien kavereiden kysymyksistä, joita huomaan itse esittäneeni.
Musta ei varmasti tule mitenkään parempaa ihmistä, vaikka musta tulee äiti. Mä en tule olemaan mitenkään enemmän tai vähemmän nainen synnytyksen jälkeen. Mä en halua mitään luomusynnytystä, koska mä en usko sen mitenkään lisäävän mun yhteenkuuluvuutta lapsen kanssa enkä mä tykkää, että muhun sattuu yhtään enempää kun on pakko. Mä haluan turvautua länsimäiseen lääketieteeseen, kun mulla kerran on siihen mahdollisuus. Mutta lapseton ihminen, joka ei ole koskaan ollut raskaana, ei ole voinut kokea asioita, joita raskaana ollut lapsellinen ihminen on.
Kun mun kummipoikani äiti odotti ekaa lastaan, niin oltiin molemmat vielä tosi nuoria, mutta kyllä mä kysyin siltä varmasti sen mielestä välillä tosi hassujakin kysymyksiä ja ihmettelin asioita.  Me molemmat varmaan ajateltiin, että sit kun se lapsi on sitä ja tätä niin se on tämmönen tai se ei saa tehdä noin ja se tekee näin, mutta me ollaan molemmat huomattu, ettei se sittenkään toimi ihan niin. Ja toisen lapsen myötä mun ystäväni on selkeästi tajunnut, että koti elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan. Aina ei tartte olla hohtavan puhdasta ja tuoretta pullaa. Mäkin olen sen tajunnut noin niin kun periaatteessa, mutta käytännöstä en sitten olekaan niin varma, mutta onneks mä oon aika laiska siivoomaan muutenkin :) Eilen mä mietin, että miltä supistukset ja potkut tuntuu ja tuntuispa ne jo, kun mun kaverilla supisteli ja pikku kaveri potki mahassa. Kun sen aika on, niin mä oon ehkä sitä mieltä, etten haluakaan enää tietää kiitos vaan :)
Raskaus voi olla vaikea, mutta se ei ole sairaus. Raskaus ei ole mikään tekosyy loukata toista ja puhua toisen painosta tai kiloista yhtään mitään, mutta joskus ihmiset loukkaa tahattomasti. Mutta keneltä muulta ihmiseltä ne ystävät kyselis "tyhmiä" kun ystävältä. Mä en ainakaan ikinä kyselis missään lääkärissä noin niin kun muuten vaan. Nyt voin kysellä neuvolassa, mutta on sellasia arkoja asioita, joista puhun vaan mun lapsellisille kavereille.
Sama koskee miehiä. Eihän ne voi mistään tietää mikä tuntuu miltäkin ja keneltäs muulta ne kyselis kun siltä lapsen äidiltä. Kyllä kirpunkin isä on jo kysellyt kaikenlaista hassua ja myös sellaisia mihin en todellakaan osaa vastata, koska en ole lääkäri enkä laborantti :) Mutta mä oon kyllä sanonut, että se saa kysyä multa jos se haluaa, vaikka olis vähän tyhmä kysymys sen mielestä, ettei sen tartte itsekseen pähkäillä ja löytää jotain vaihtoehtoisia asiantuntija lausuntoja esim. baarista :D

Mutta nyt lounas tauko kutsuu :) Palataan taas asiaan!

Takaisin blogin ääreen

Johan hiipui kirjoittaminen alkuunsa kiitos lomien, mutta nyt olen palannut töihin ja on aikaa olla koneellakin.

Nyt ollaan jo viikolla 13 ja ensimmäinen ultrakin käyty. Olen kertonut parhaimmille ystävilleni ja joillekin sukulaisille. Onneksi kaikkien reaktio on ollut todella positiivinen, vaikka pelkäsin, että joku sanoo jotain loukkaavaa. Edelleen tekisi mieli kertoa kaikille vastaan tuleville, mutta jos nyt vielä hetken odottaisi.

Ensimmäinen ultra oli aivan mahtava! Siellä oli oikea pikku tyyppi, jolla oli jalat ja kädet ja pää ja vartalo ja pienen pieni sydän. <3 Onneksi on kesä ja isot aurinkolasit, koska matkalla sairaalasta bussipysäkille, en voinut kun itkeä onnesta. Nyt helmikuun odottaminen tuntuu vieläkin pidemmältä kun aiemmin ja kaikki epävarmuus kaikkosi ja nyt tuntuu vain, etten olisi ikinä mitään muuta halunnutkaan kuin tätä.

Ultran myötä myös tietty katkeruus lapsen puolesta isään on mennyt kokonaan pois. Minä en oikeasti tarvitse isältä rahaa, minulla on niin loistava tukiverkko, että tuskin tarvitsen kovasti hoitoapuakaan, mutta minusta lapsella on oikeus isään. Lapsella on oikeus periä molemmat vanhemmat ja oppia tuntemaan molemmat vanhemmat.
Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että annan isän itse päättää mitä hän haluaa lapsen kanssa tehdä. En enää itse kerro missä mennään, vaan isä voi itse kysyä, jos haluaa. Lupasin nähdä ja näyttää ultrakuvat, mutta odottelen, että isä ottaa itse yhteyttä, että milloin nähdään. Mihinkään virallisiin juttuihin isä ei kuitenkaan pääse mukaan. Mutta jos hän ei itse halua olla isä, niin tuskinpa siitä on mitään etua lapselle, että hänet on siihen pakotettu. Lapsi voi myöhemmin tahtoessaan selvittää asian, enkä aio sitä millään tavalla salata. Hänestä on tullut minulle jotenkin täysin yhdentekevä. Jos kolmekymppinen mies, jonka ei koskaan pitänyt saada lapsia, ajattelee oikeasti vain rahaa ja sitä, ettei halua asioida Kelan kanssa, niin ehkäpä meidän on parempi ilman.

Haluan mainita, etten ole itenkään huijannut miestä isäksi vaan olemme molemmat olleet täysin tietoisia riskeistä. Tämä lapsi ei ole suunniteltu, mutta sitäkin rakkaampi ja toivotumpi.

Kovasti odotan syksyä, koska viileässä ilmassa on niin paljon helpompi olla ja lenkkeillä. Lisäksi syksyllä alkaa taas kiireet ja aika menee nopeammin. Ja helmikuu lähestyy ja voi alkaa hankkimaan kaikkia tarpeellisia tavaroita, joita olen jo ahkerasti katsellut ja himoinnut, mutta hillinnyt ostohaluni :)

Hauskaa heinäkuun vikaa viikkoa kaikille!

Ps. Onko ehdotuksia miten saa vatsan toimimaan ilman lääkkeitä? :)

Alku

Niinpä, mulle tulee vauva. Aika jännää ja epätodellista. Tahtoisin jo kertoa kaikille. Kirjoittaa facebookiin kuinka onnellinen olen, mutten uskalla. Tänään on raskausviikot 8+6 eli niin alussa, etten uskalla vielä olla avoimen onnellinen.

Mä oon halunnut vauvaa jo pitkään. Edellisen avomiehen kanssa yritettiin, mutta ei onnistunut. Onneksi. Ajattelin eron jälkeen, etten mä ehkä koskaan saa lapsia, koska mulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta seurustella kenenkään kanssa ja sen piti olla mulle muutenkin hankalaa. Mutta se oli mulle ihan fine. Olisin sitten vaan hemmotellut kaikkien muiden lapsia ja rakentanut elämää itselleni. Toisin kävi. :)
Eihän tää mee "niin kuin kuuluu", mutten mä oikeestaan oo koskaan tehnyt mitään "niin kuin kuuluu". Mulla ei ole aikomustakaan alkaa seurustelemaan vauvan isän kanssa, eikä tällä miehellä ole ilmeisesti minkäänlaista kiinnostusta vauvaan. Tai no joo on. Kyllä se multa kyselee vointia ja haluaisi nähdä ultrakuvat, kun sellaset saadaan, mutta enemmän se ajattelee vaan rahaa. Se ei haluaisi tätä lasta, koska joutuu maksamaan elatusmaksua ja musta se on niin huono syy, etten mä voi kommentoida siihen mitään, koska saan hirveän raivarin enkä mä jaksa vaivautua raivoomaan. Mä yritän vaan ajatella, että kaikilla lapsilla on isä, mutta toisten isät ei vaan ole niiden kanssa missään tekemisissä. Se helpottaa.

Olen nimennyt tän mun pikku kaverin Kirpuksi, koska se on vielä niin pieni.