Mistä saa kärsivällisyyttä? En jaksa odottaa helmikuuhun asti, että kirppu syntyy. Kyllä tällä pitkällä odotusajalla on varmasti sekä fysiologiset, että psykologiset syyt ja mä ymmärrän ja hyväksyn sen, mutten jaksais vaan enää odottaa :)
Sillon kun mulla ei ollut vielä kirppua, niin mä ajattelin niiiiiiin eri tavalla monesta asiasta. Mä aion yrittää hyväksyä lapsettomien ihmisten sammakot ja tietämättömyyden asioissa, koska kun mä olen nyt lukenut jotain vauvapalstoja, lähinnä noin niin kun ajan kuluksi huumori mielellä, niin ihmiset on närkästynyt lapsettomien kavereiden kysymyksistä, joita huomaan itse esittäneeni.
Musta ei varmasti tule mitenkään parempaa ihmistä, vaikka musta tulee äiti. Mä en tule olemaan mitenkään enemmän tai vähemmän nainen synnytyksen jälkeen. Mä en halua mitään luomusynnytystä, koska mä en usko sen mitenkään lisäävän mun yhteenkuuluvuutta lapsen kanssa enkä mä tykkää, että muhun sattuu yhtään enempää kun on pakko. Mä haluan turvautua länsimäiseen lääketieteeseen, kun mulla kerran on siihen mahdollisuus. Mutta lapseton ihminen, joka ei ole koskaan ollut raskaana, ei ole voinut kokea asioita, joita raskaana ollut lapsellinen ihminen on.
Kun mun kummipoikani äiti odotti ekaa lastaan, niin oltiin molemmat vielä tosi nuoria, mutta kyllä mä kysyin siltä varmasti sen mielestä välillä tosi hassujakin kysymyksiä ja ihmettelin asioita. Me molemmat varmaan ajateltiin, että sit kun se lapsi on sitä ja tätä niin se on tämmönen tai se ei saa tehdä noin ja se tekee näin, mutta me ollaan molemmat huomattu, ettei se sittenkään toimi ihan niin. Ja toisen lapsen myötä mun ystäväni on selkeästi tajunnut, että koti elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan. Aina ei tartte olla hohtavan puhdasta ja tuoretta pullaa. Mäkin olen sen tajunnut noin niin kun periaatteessa, mutta käytännöstä en sitten olekaan niin varma, mutta onneks mä oon aika laiska siivoomaan muutenkin :) Eilen mä mietin, että miltä supistukset ja potkut tuntuu ja tuntuispa ne jo, kun mun kaverilla supisteli ja pikku kaveri potki mahassa. Kun sen aika on, niin mä oon ehkä sitä mieltä, etten haluakaan enää tietää kiitos vaan :)
Raskaus voi olla vaikea, mutta se ei ole sairaus. Raskaus ei ole mikään tekosyy loukata toista ja puhua toisen painosta tai kiloista yhtään mitään, mutta joskus ihmiset loukkaa tahattomasti. Mutta keneltä muulta ihmiseltä ne ystävät kyselis "tyhmiä" kun ystävältä. Mä en ainakaan ikinä kyselis missään lääkärissä noin niin kun muuten vaan. Nyt voin kysellä neuvolassa, mutta on sellasia arkoja asioita, joista puhun vaan mun lapsellisille kavereille.
Sama koskee miehiä. Eihän ne voi mistään tietää mikä tuntuu miltäkin ja keneltäs muulta ne kyselis kun siltä lapsen äidiltä. Kyllä kirpunkin isä on jo kysellyt kaikenlaista hassua ja myös sellaisia mihin en todellakaan osaa vastata, koska en ole lääkäri enkä laborantti :) Mutta mä oon kyllä sanonut, että se saa kysyä multa jos se haluaa, vaikka olis vähän tyhmä kysymys sen mielestä, ettei sen tartte itsekseen pähkäillä ja löytää jotain vaihtoehtoisia asiantuntija lausuntoja esim. baarista :D
Mutta nyt lounas tauko kutsuu :) Palataan taas asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti